Eläkepotkut
Kun on lama, aletaan aurata työntekijöitä ylä- ja alapäästä pois. Vanhat raakit eläkkeelle, nuoret määräaikaiset jatko-opiskelemaan. Kun lama on laantunut ja uskotaan absurdiin käsitteeseen ”jatkuva talouskasvu”, palkataan eläkkeelle kärrätyt ruuhka-apulaisiksi, otetaan turhaan tohtoreiksi valmistunut nuoriso pätkätöihin ja pyydetään vakituisia työntekijöitä jatkamaan 68-vuotiaiksi.
Monilla työpaikoilla tehtiin vielä vuoden 2007 lopussa väkivaltaisia eläkepäätöksiä. 58-vuotiaita saneerattiin osa-aikaeläkkeelle, 59-vuotiaita vuorotteluvapaan kautta varhaiseläkkeelle ja 60 vuotta täyttäneiden kanssa sovittiin pikaisista eläkejärjestelyistä.
Osa lähti itkien, osa helpottuneina, mutta moni katkeroitui. Alettiin puhua eläkkeestä potkuina, vaikka me työuran puolessa välissä näyttöpäätteelle nääntyvät pidimme palkan sisältäviä poistumisia onnen potkuina.
Viime vuonna työnantajat huomasivat työvoimapulan kolkuttelevan pyöröovissa ja alkoivat kannustaa ihmisiä jatkamaan työntekoa 68-vuotiaiksi. Puhuttiin eettisestä eläkeiästä. Se on sitä, että ei heittäydytä toisten eläteiksi, vaan jatketaan yhteiskuntapalvelua ennenaikaiseen kuolemaan saakka.
Nyt on taantuman odotus tullut siihen pisteeseen, että ihmisistä on taas päästävä eroon. Tänä vuonna 60 vuotta täyttävät saavat eläkepaketin. Viereisessä huoneessa on tyhjää, koska sieltä poistui toissa vuonna osaston paras työntekijä psykiatriseen avohoitoon toipumaan eläkkeen aiheuttamasta depressiosta.
Toisella puolella naapurihuoneessa raataa tahdistimen varassa 64-vuotias, joka otti työnantajan puheet eettisestä eläkeiästä kannustavana urasuunnitteluna. Hänellä on vielä noin neljä organisaatiomuutosta edessään.
Miten kolmelle ikätoverille näin kävi? Miksi kukaan heistä ei ole tyytyväinen?
Omassa urasuunnittelussani olen varautunut siihen, että meille 60-luvulla syntyneille ei tarjota eläkettä. Koko sana on unohdettu.

Kommentoi 33 kommenttia